Pakina

 Mitä tuo feministi inisee? 

Feminismi, tasa-arvo, sukupuolineutraalisuus ja niin edelleen. Nämä asiat ovat olleet pinnalla jo monta vuotta, mutta ihan turhaan. Nämä asiat eivät ole saavuttaneet sitä lopullista tavoitetta tai luoneet meille ihanneyhteiskuntaa. Voin myös kaikille kovimmille pohdiskelijoille tässä kertoa, että tuskin tulevat koskaan saavuttamaankaan. Näistä jauhaminen vain väsyttää kasvolihaksia sekä rasittaa aivoja. Älkää myöskään kirjoittako enää sosiaaliseen mediaan mitään miesten ja naisten tasa-arvosta! Ainoa asia, mitä siitä seuraa, on kipeät sormet ja paha mieli. Vielä vuonna 2019 on siis todella totta, että naiset ovat edelleen miehiä yksinkertaisesti huonompia. Valittamisen sijasta me naiset voisimme kyllä tosiaan vähän tsempata ja valita muun muassa työmme paremmin: naisinsinöörin sijasta pelkkään insinööriin sekä vaihtaa naisurheilijoista pelkkiin urheilijoihin. Virpi Salmi esittää ironisessa kolumnissaan “Älä ala naisinsinööriksi” (Helsingin Sanomat 15.12.2019) kyseisen läpän, jonka oli kuullut miespuoliselta kaveriltaan. Oli kyllä todella hauska, että oikein nauratti.

Salmi kertoo kolumnissaan, miten palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat vieläkin olemassa ja itseasiassa ne eivät ole muuttuneet yhtään. Näin tulee muuten varmaan aina olemaankin. Miksi naiset saavat pienemmän palkan samasta työstä kuin miehet tekevät? Ai niin, olemmehan naisia! Salmi sanoo kolumnissaan, että palkkaerot johtuvat aloista, joihin miehet ja naiset hakevat. On totta, että ammateilla on periaatteessa sukupuolet. Onhan outoa nähdä mieslähihoitaja työntämässä vanhainkodissa mummoja pyörätuoleissa sekä naisylimyyntipäällikkö johtamassa kansainvälistä kokousta, jossa päätetään seuraavat Suomen tärkeimmät talousasiat. Mitä siis opimme? Naisten tulee jäädä hoiva-aloille eli naisten ammatteihin. Miesten ammateissahan saisimme vain pienempää palkkaa, mutta onhan sekin jotain arvostusta hyvästä yrityksestä.

“Ja nyt takaisin urheilun pariin!” Näin voisi sanoa miesselostaja miesurheilijoiden miesurheilukisoissa. Martta Suotulan kirjoituksessa “Eikö unelmani toteudu, koska olen tyttö?” (Helsingin Sanomat 15.12.2019) on tunteikas kertomus 14-vuotiaan tytön unelmasta olla urheilija ja siitä, miten muiden kommentit ovat saaneet hänet epäröimään unelmaansa. On surullista, että noin nuorelle täytyy vastata ei. Eivät sinun unelmasi tule toteutumaan. Martta, sinusta ei voi tulla urheilijaa, koska olet nainen. Sinä et voi muun muassa elättää perhettäsi ja tehdä urheilusta ammattiasi. Se on miehen tehtävä. Sinusta siis voi tulla ainoastaan se naisurheilija, jonka kisoja ei kukaan katso. Suotulan kirjoituksessa tuodaan esille hyvin se, miten kukaan ei tiedä yhtäkään hyvää naisurheilijaa. Ei siis sillä, että he kaikki kivat urheilijayrittäjät olisivat paskoja vaan siksi, koska niitä vain ei kukaan yksinkertaisesti tunne. Kaikki voisivat luetella liudan esimerkiksi miesjalkapalloilijoita ja -jääkiekkoilijoita, mutta yhtäkään nimeä naispelaajista en edes itse saa keksittyä. Joten tosissaan Martta, kannattaa keksiä joku muu unelma, ja itse ehdottaisin tuota lähihoitajan ammattia.

Ihan vain omasta uteliaisuudestani tuon esille asian, joka myös on ollut pinnalla naisten ja miesten tasa-arvottomuuden lisäksi: sukupuolettomuus. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä vain henkilöiksi, eivätkä jaottele itseään näihin perinteisiin ja vanhoihin lokeroihin, kuten miehiin ja naisiin. Mitenhän heidän palkkatasonsa? Mitenhän heidän urheilu-uransa? Paljon hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta, vaikka niin kovin haluaisin tietää.

Mutta nyt kun olemme saaneet taas päivityksen siitä, että oi kyllä, te miehet olette paljon parempia oikeastaan ihan kaikessa. Sen mukaan teidän tulisi myös saada parempaa palkkaa kuin me huonommat naiset, vaikka tekisimmekin samaa työtä. Kaiken tämän vouhotukseni jälkeen joku miespuolinen henkilö voisi sanoa: “Mitä tuo feministi inisee? Lopettaisi jo valittamisen ja tyytyisi vain naisen kohtaloon. ”Oi kuule, olen aivan samaa mieltä ja lähden tästä olemaan vain ja ainoastaan nainen!

Venla Kaunonen

Äidinkielen ja historian opettajan haastattelut

Jaana Reinikka-Ivanoff

1.Mitä kurssia olet vähiten kiinnostunut pitämään? 

-  Mielenkiinto ei ole niin kurssista kiinni vaan ryhmän tunnelmasta. Aina haluaisi, että ryhmässä olisi miellyttävä ilmapiiri. Huono ilmapiiri tekee opetusympäristöstä epämiellyttävän. 

2. Mikä on mieleenpainuvin hetki urasi aikana? 

-  Hetkiä on monia. Olin sairaana pitkään, ja oppilaat tekivät Parane pian -kortin, ja se tuotiin kotiin asti. Mieleenpainuvaa on myös palaute oppilailta ja tunne siitä, että on hyödyllinen työssään. Yhteistyöprojeksteissa tutustuu oppilaisiin hyvin. Mieleenpainuvia ovat leirikoulumatkat omien ohjausryhmien kanssa eri puolille Eurooppaa ja Vihreä lippu -raadin ohjaaminen.

3. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla 

-  Iloinen, hassu, ahkera 

4. Onko sinulla mitään paheita? 

- En liiku tarpeeksi.  Luen liian tarkkaan oppilaiden tekstejä, jolloin ei jää aikaa liikkumiseen. Joko teen töitä täysillä tai en ollenkaan.  

5. Mitä teet vapaa-ajalla? 

- Yleensä töitä.  Käyn mökillä perheen kanssa, kuuntelemassa musiikkia ja tyttökavereiden kanssa viinilasillisella. Tämän lisäksi käyn mielelläni teatterissa ja luontoretkillä. 

6. Jos voisit matkustaa nyt minne tahansa, mihin matkustaisit ja miksi? 

- Minua kiinnostaa Sisilia. Skotlannissa ja Irlanissa kävisin mielelläni retkeilemässä.

7. Miksi opetat juuri äidinkieltä? 

- Olen mietiskelijä ja ajattelija, siksi siirryin ammattikorkeasta lukioon opettamaan, koska AMK:ssa ei ole kirjallisuuden opetusta. Kirjallisuus avaa uusia näkökulmia elämään, ja kriittinen lukeminen on erityisesti digiaikana todella tärkeä taito. Olen opiskellut myös rakennustekniikkaa ja ollut arkkitehtitoimistossa töissä. Ajattelin joskus myös biologian opiskelua.  

Teija Jalava

1.Mitä kurssia olet vähiten kiinnostunut pitämään? 

-  Täytyy sanoa, että jos jokin pitää valita niin HI5-kurssi, koska siihen on hankala löytää materiaaleja. Iso osa aineistosta on alun perin ruotsinkielistä, ja kuvamateriaalia on vähän. Sen vuoksi sen opettaminen on välillä vaikempaa kuin yleensä muilla kursseilla. 

2. Mikä on mieleenpainuvin hetki urasi aikana? 

- Joka ikinen kevät ylioppilasjuhlat. Se tilanne, kun näkee oppilaat ja sen, että he ovat ovat tehneet 3-4 vuotta töitä ja valmistuvat. Kun näkee valtavan ylpeyden ja ilon jokaisen kasvolla, niin liikuttuu itse samalla 

3. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla 

- Historiafani, perusmentaliteetiltaan lappilainen, kiltti 

4. Onko sinulla mitään paheita? 

- Ehkä sellainen suurin pahe on, että valvon liikaa enkä aina muista mennä ajoissa nukkumaan, jos on tullut esim. suosikkisarjan uusi kausi nähtäville.

5. Mitä teet vapaa-ajalla? 

- Olen perheen kanssa, pidän pihatöistä, tykkään lukea. 

6. Jos voisit matkustaa nyt minne tahansa, mihin matkustaisit ja miksi? 

- Pariisissa ei ole koskaan tullut käytyä ja harmittaa, että Notre Dame ehti palaa ennen kuin sen ehti nähdä. Kävisin silti siellä paikalla, ja Pariisi on täynnä kaikkia ihania kohteita 

7. Miksi opetat juuri historiaa ja yhteiskuntaoppia 

- Historia auttaa ymmärtämään nykymaailmaa ja on toisaalta täynnä äärettömän kiinnostavia tarinoita siitä, miten menneisyyden ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia kuin nykyihmiset. YH puolestaan auttaa tarkastelemaan nykymaailmaa kriittisesti sekä antaa näkökulmia siitä, miten maailmaa voi vaikuttaa 

Silja Lehtinen ja Sanni Aho