YLIOPISTOPÄIVÄ
Millaista on yliopistossa opiskelu? Onko se rankkaa?
Miten yliopisto eroaa lukiosta?
Mikä on parasta yliopistossa?
Mikä taas ei ole niin kivaa yliopistossa?
Mikä juttu noissa haalareissa on? Miksi ne hankitaan?
Paimion lukion 2. vuoden opiskelijat kävivät perjantaina 8.3.2019 tutustumassa Turun yliopistoon "Kakkosten päivänä". Opiskelijat saivat suunnitella päivänsä ja valita itseä kiinnostavat luennot. Opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua esimerkiksi kauppatieteeseen, oikeustieteeseen ja lääketieteeseen. Yliopistopäivään osallistui myös muita lukioita. Päivä oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Osa saattoi jopa löytää tulevaisuuden alan, jota lähtee lukion jälkeen opiskelemaan!
Kävimme yliopistolla kuuntelemassa esittelyä kasvatustieteistä ja haastattelimme kahta alan opiskelijaa, joista Iida Vesanto opiskelee ensimmäistä vuotta ja Diana Marculescu toista vuotta yliopistossa.
Kävimme yliopistolla kuuntelemassa esittelyä kasvatustieteistä ja haastattelimme kahta alan opiskelijaa, joista Iida Vesanto opiskelee ensimmäistä vuotta ja Diana Marculescu toista vuotta yliopistossa.
Millaista on yliopistossa opiskelu? Onko se rankkaa?
Diana aloittaa kertomalla: -Minusta tuntuu, että opiskelun rankkuus on aika lailla mielipidekysymys. Opiskelutekniikat korostuvat todella paljon eli juuri se, osaako erottaa epäolennaisesta olennaisen, mutta siihen oppii, kun tulee yliopistoon, vaikkei vielä entuudesta osaisikaan. Ei siis mitään hätää.
Ainakin kasvatustieteiden alalla opiskelu on todella monipuolista, koska meillä on sekä ihan normaaleja kirjatenttejä että tietokoneella tehtäviä sähköisiä töitä. On myös kotoa käsin tehtäviä tenttejä, ja myös luentoja voi seurata kotoa. Rankkuus riippuu ihan itsestä, kuinka paljon opintoja ottaa, koska täällä on niin vapaat kädet.
Iida täydentää: -Opiskelutavat riippuvat myös todella paljon tiedekunnasta. Esimerkiksi tietojenkäsittelypuolella on paljon läsnäolopakkoa
Miten yliopisto eroaa lukiosta?
Iida aloittaa: -Yliopisto eroaa lukiosta aika paljon, koska lukiossa on esimerkiksi paljon valinnanvapautta, mutta se ei ole mitään verrattuna yliopistoon. Lukiossa on kurssitarjottimet, mutta yliopistossa pitää itse etsiä kaikki, mikä riippuu myös tutkinto-ohjelmasta. Paljon tulee lisää vastuuta.
Diana lisää: -Mutta esimerkiksi meillä ensimmäisenä vuotena, heti opintojen alussa, saatiin semmoinen ohjeellinen etenemissuunnitelma, jossa on kaikki pakolliset kurssit jaettuna viidelle vuodelle, joka on siis se ideaali suoritusaika. Tätä ei tarvitse noudattaa, enkä itsekään ole sitä noudattanut, mutta se on olemassa ja se auttaa.
Mikä on parasta yliopistossa?
Diana vastaa: -Opiskelijaelämä! Itsenäistyminen on ihanaa, kun saa asua yksin ja päättää omista asioistaan. Meitä on niin moneen lähtöön, että jotkut eivät käy esimerkiksi koskaan opiskelijabileissä eivätkä hanki haalareita ja jotkut käyvät vähän liiankin usein.
Iida täydentää: -No, minulla on vähän kaksi näkökulmaa tuohon vapaus ja vastuu -asiaan, kun olen vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Vapaus on myös vähän kuormittavaa, mutta on kiva, että saa itse rakentaa omat opinnot. Myös hallitustoiminta on kivaa. Opiskelijaedut on paras asia.
Mikä taas ei ole niin kivaa yliopistossa?
Diana aloittaa: -Läsnäolopakko! Minä olen niin sitä vastaan, mutta me olemme Iidan kanssa ihan erilasia tässä asiassa. Iida on sitä mieltä, että ryhmässä työskentely on ihanaa, ja minä olen sitä mieltä, että haluan vain istua kotona ja syödä ja lukea kirjoja.
Iida jatkaa: -Välillä on vähän sekavaa, ja yliopisto on vähän niin kuin viidakko. Helsingin yliopiston jossain oppaassa on verrattu yliopistoa pallomereen, että kun näitä kaikkia erilaisia valintoja on niin paljon ja pitäisi löytää juuri se oikea pallo jostain. Aina ei tiedä, mistä etsisi tärkeää informaatiota.
Mikä juttu noissa haalareissa on? Miksi ne hankitaan?
Diana kertoo: -Haalarit on jokin perinne, enkä oikein tiedä, mistä se tulee. Turun yliopistossa kaikilla muilla aloilla, paitsi historiassa, on haalarit. Historian alalla on viitta. Yliopisto ei ole siis ainut, jolla on haalarit, vaan kaikilla Turun korkeakouluilla on. Haalarit on vähän niin kuin identiteettijuttu, ja ne tuovat ryhmään kuuluvuuden tunnetta. Niillä mennään erilaisiin tapahtumiin, joita on esimerkiksi pikkulaskiainen. Haalarimerkkejä saa esimerkiksi kaikista bileistä, joissa käy. Näissä on myös mainosmerkkejä. On myös sellainen sääntö, että haalareita ei saa pestä, ellei pese hyppäämällä Aurajokeen.
Iida täydentää: -Haalareissa on myös jotakin oman alan merkkejä ja erilaisia meemejä. Merkkien ompelu on hauska harrastus.
Maija Anttila ja Roosa Ruusunen
