PaiLu-kaste 2019 

                 

                  PaiLu-kasteessa kastettiin ykköset lukion opiskelijoiksi, ja  

abit juhlivat samalla TJ100-päivää.  

   

Tapahtuma alkoi vakavasti kuulutuksella, jossa lukiolaiset kutsuttiin kuuntelemaan luentoa ilmastonmuutoksesta. Kuulutus oli kuitenkin huijaus, jolla saatiin kaikki ykköset ja kakkoset Pailu-kastetta varten koolle. Kakkoset pukivat ykköset jätesäkkeihin, sukkahousuihin ja tekivät hienot kasvomaalauksetkin. 

Abit pomottivat ykkösiä liiankin tehokkaasti. Nimittäin vesi-ilmapallot, joita oli varattu yhteen ohjelmanumeroon, kuluivat hetkessä, kun abit päättivät näyttää ykkösille kaapin paikan. Onneksi lopputulos on sama, eli ykköset kastuivat. 

Lopuksi oppilaskunnan hallitus järjesti ykkösille  leikkimielisiä kilpailuja ja perinteisen letkajenkan koulun pihalla.

Sanni Aho ja Silja Lehtinen

Paimion lukion selviytyjät Lemmenjoella

Paimion lukion retkeilyn teemakurssilaiset vaelsivat tänä syksynä viikon Lemmenjoen kansallispuiston henkeäsalpaavissa maisemissa.

Kun me retkeläiset olimme lähdössä Turun rautatieasemalta yöjunalla Rovaniemelle, oli ilmassa jännitystä, sillä tämä oli ensimmäinen vaellusreissumme. Vaikka olimme parhaamme mukaan karsineet mukaan otettavia tarpeita, kaikkien rinkat olivat niin raskaita, että juuri ja juuri jaksoimme nostaa ne selkäämme.

Heräsimme aamulla Rovaniemen päärautatieasemalla. Täältä matkamme jatkui bussilla Inarin Njurkunlahteen, jossa vietimme seuraavan yön mökeissä. Kävimme matkan varrella vielä viimeisen kerran kaupassa ennen vaellusta. Sieltä tarttuivat käteemme ruokatarvikkeet ja kourallinen makeisia illaksi. Päästyämme Njurkunlahteen aloimme jo valmistautua kunnolla seuraavan päivän koitokseen. Huomisesta tulisi rankka päivä.

Seuraavana aamuna suuri koitoksemme alkoi virallisesti. Aloimme vaeltaa kohti ensimmäistä taukopaikkaamme, joka oli noin 17 kilometrin päässä. Ensimmäiset kilometrit olivat tuskaa itse kullekin. Ryhmällämme oli hyvin hatara kokemus vaeltamisesta, lukuun ottamaan opettajaamme Ritva Alasmäkeä, joka on vaelluskonkari. Päästyämme taukopisteelle useiden kilometrien jälkeen saattoi kuulla ilmasta lauseita: ”Mä en kävele enää ikinä” ja ”Haluan kotiin.” Tankattuamme itseemme ensimmäiset erämuonat osa ryhmäläisistämme sai kuitenkin uutta intoa lähteä painamaan päivän viimeiset kilometrit. Osa jatkoi matkaa hammasta purren, koska rinkka tuntui kasalta tiiliskiviä. Lopulta saavutimme päivämme päätepisteen eli Ravadasjärven autiotuvan. Jännitys alkoi olla ohi, ja voimme tyytyväisinä kasata telttoja. Joimme vielä muutaman kupin kuumaa teetä, ja sitten oli aika alkaa torkkua.

Eräjormat tunturilla

Yöllä satoi jonkin verran, joten aamulla kuivattelimme telttoja. Sitten puimme vaelluskengät jalkaan ja vaelsimme tuntureilla. Matkaa kertyi suunnilleen yhtä paljon kuin eilen. Saavuttuamme yläilmoihin opettajamme kertoi meille, että tänään emme menekään autiotuvan läheisyyteen, vaan hän on sopinut meille tapaamisen kullankaivajan kanssa. Lisäksi hän kertoi, että tulemme viettämään seuraavan yömme teltoissa kullankaivaja Mulliksen mailla.

Meillä oli suuri työ löytää etsimämme kullankaivaja, sillä meillä ei ollut tarkkaa tietoa hänen valtauksensa sijainnista, vaan jouduimme suunnistamaan sinne itse. Lopulta löysimme etsimämme miehen. Minä ja muutama ryhmäläisemme olimme ensimmäiset, jotka saivat tavata kullankaivajan. Hän oli kyhännyt itsellensä pari hökkeliä, joissa hän asui, ja hänellä oli pieni valtaus, missä hän kaivoi kultaa käytännössä lapiota ja vaskoolia käyttäen, hyvin perinteisin menetelmin. Kullankaivaja kertoi, että ”Mullikseksi minua kutsutaan. On minulla papinkin antama nimi, muttei sitä oikein kukaan käytä”. Paikalliset kullankaivajat olivat nimenneet hänet Mullikseksi. Tämä johtui siitä, että ennen vanhaan Lemmenjoelle tuli niin paljon samannimisiä kullankaivajia, että heille piti keksiä lempinimet, joten Mulliskin oli sellaisen saanut perinteitä kunnioittaen.

Mullis kertoi valmistuneensa Kotkan lukiosta 19-vuotiaana. Hän ajatteli, että hänestä voisi tulla kirjailija, joten hän päätti lähteä Norjaan keräämään kokemuksia. Norjaan matkustaessaan hän oli pysähtynyt Lemmenjoen seudulle. Lemmenjoella hän olikin kiinnostunut kullankaivuusta ja hän lähti etsimään kullankaivajaa, joka ottaisi hänet ”oppipojakseen”. Hän löysikin itselleen kullankaivajamestarin, joka opetti hänelle kullankaivuun perusteet.

Tästä Mulliksen tie jatkui muun muassa Australiaan sekä Venäjän Siperiaan. Nyt hän kumminkin kaivaa kultaa Lemmenjoen maisemissa. Mullis kuvailee kullankaivuuta enemmän elämäntavaksi kuin ammatiksi. Hänet tavattuaan pystyy hyvin ymmärtämään sen. Mullis jopa opetti meille kädestä pitäen, miten kultaa kaivetaan, ja pääsimme itse kokeilemaan. Koneellinen kullankaivuu on lopetettava Lemmenjoella vuoteen 2020 mennessä. Kaikkien koneiden on määrä poistua kansallispuiston alueelta. Tämä ei kumminkaan estä Mullista toteuttamasta intohimoaan.

Iloiset eräjormat matkalla majataloon

Viimeiset päivät vaelluskoettelemuksestamme vietimme Morgamojan varaustuvalla, jossa meitä palveli myös sauna. Pakko sanoa, että tuntui aika hulppealta päästä pesulle muutaman päivän hikoilun jälkeen. Saunasta pääsi vielä pienelle pulahdukselle tunturipuroon. Muutama yö Morgamojalla nukuttuamme lähdimme tarpomaan 15 kilometrin matkan takaisin Ravadasjärvelle, jossa meitä odottaisi venekuljetus takaisin Njurkunlahteen. Njurkunlahdessa pääsimme majatalon lämpimiin sänkyihin.

Eräretki oli kaikin puolin kokemus. Lemmenjoen kansallispuiston luonto ja maisemat hyvittivät alkumatkan rankan vaelluksen. Tuollaista luonnon kauneutta ei helposti unohda.

Vili Nurmi

Kansainvälinen ilmastolakkopäivä 27.9.2019

Nuorten ilmastolakkoilu

Viime aikoina otsikoihin noussut ilmastonmuutos on saanut nuoret maailmalla lakkoilemaan, niin myös suomalaisnuoret. Yhä useammat nuoret tahtovat päästä vaikuttamaan ja osaksi tulevaisuutensa pelastamista.

Ilmastolakkoilmiön on aloittanut ruotsalainen 16-vuotias ilmastoaktivisti ja koululainen Greta Thundberg. Hän on lakkoilut jo yli vuoden ajan vuoden jokaisena perjantaina. Tämän ilmastolakon tarkoituksena ja sanomana on herättää aikuiset toimimaan. Lakon nimi onkin "Kansainvälinen ilmastolakko 2019 - aikuisten vuoro toimia". Ilmastolakkoon on osallistunut kokonaisia koululuokkia opettajineen, arviolta noin 2 000 - 3 000 ihmistä, ja tämä saattaa olla jopa Suomen historian suurin ilmastolakko.

Koulumme kolmen eri vuosiluokan opiskelijan mietteitä ilmastolakoista perjantaina 27.9.

Lenni Valtatie, abiturientti, opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja
Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta?
"Minun mielestäni ilmastonmuutos on vakava asia, ja meidän tulisi tehdä jotain sen eteen."
Mikä on mielipiteesi lakkoilemiseen ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta?
"Mun mielestä ihan hienoa ja hauskaa, että porukka, varsinkin nuoret, jaksavat lakkoilla sen puolesta. En ole varma, onko Suomen ilmastolakoilla paljoa merkitystä päätöksentekoon, mutta totta kai olisi positiivista, jos niillä olisi. Tähän on vielä pakko sanoa, ettei Suomen ilmastoteoilla ole maailman mittakaavassa niin väliä, sillä monet muut valtiot tuottavat ilmastopäästöjä paljon enemmän. Itse uskon kuitenkin esimerkin voimaan."
Miksi et itse osallistunut tänään ilmastolakkoon?
"Noh, minulla oli juuri tuossa eilen yo-kirjoitukset, ja olen ollut niin paljon poissa koulusta, etten tänäänkin viitsinyt olla."

Lotta Haapanen, toisen vuoden opiskelija
Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta?
"Olen tietysti todella huolestunut, ja harmittaa sekä pelottaa, miten maapallo pärjää ilmastonmuutoksen takia. Toivotaan, että nuoret ottavat ohjat käsiinsä, jotta saisimme edes vähän ilmastonmuutosta pysäytettyä. Näyttäähän aika pelottavalta tämä tulevaisuus."
Mikä on mielipiteesi lakkoilemiseen ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta?
"Minä olen sitä mieltä, että se on ihan hyvä, koska varsinkin tällaisissa isommissa valtioissa kuten Kiina ja Yhdysvallat on valtion toimielimissä sellasia poliitikkoja, jotka eivät näytä ymmärtävän ilmastonmuutoksen vakavuutta. Mun mielestä on hyvä, että nyt kun lakkoillaan, niin päättäjille asetetaan paineita."
Miksi et itse osallistunut tänään ilmastolakkoon?
"Ihan sen takia, että tahdon pysyä opinnoissa ajan tasalla. Olen täällä kuitenkin hengessä mukana!"

Elle Okker, ensimmäisen vuoden opiskelija
Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta?
"Ilmastonmuutos on erittäin vakava asia, jonka eteen pitäisi tehdä enemmän. Aikuiset eivät tee sen eteen tarpeeksi, joten se jää nuorten niskoille."
Mikä on mielipiteesi lakkoilemiseen ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta?
"No, onhan se toisaalta ihan hyvä asia, koska sillä saa näkyvyyttä ja siinä heräävät muutkin ihmiset, jotka eivät välttämättä ole tajunneet asian vakavuutta."
Miksi et itse osallistunut tänään ilmastolakkoon?
"Mä kysyin mun kavereilta, lähtisivätkö he sinne, mutta kukaan ei tullut. Mulla oli myös hammaslääkäri tänään.

"Paimion lukiosta osallistui perjantain ilmastolakkoon noin kolmekymmentä opiskelijaa.

Kirjoittaja: Laura Karppi

Erasmus+ -vieraat koulussamme

Lukiossamme vieraili huhtikuun alussa opiskelijoita ympäri Euroopan Erasmus+ -hankkeen johdosta. Erasmus+ -hanke on Euroopan unionin rahoittama hanke, jossa on tarkoitus tuoda opiskelijoille tutuksi muiden Euroopan maiden koulujen opiskelijoita, koulutusta ja urheilua. Meidän koulussamme vieraili opiskelijoita Ranskasta, Kyprokselta ja Kroatiasta. 

Suomessa ollessaan vierailijat pääsivät tutustumaan suomalaiseen koulujärjestelmään sekä suomalaiseen luontoon ja perhe-elämään sekä myös suomalaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Suomalaisuuteen vierailijat pääsivät tutustumaan suomalaisissa perheissä, sillä Paimion lukion opiskelijat, jotka ovat hankkeessa mukana, majoittivat vieraat omiin koteihinsa. Vastavuoroisesti taas, kun lukiomme Erasmus+ -hankkeen opiskelijat syksyllä lähtevät vierailemaan Kroatiaan, majoittuvat he siellä kroatilaisissa perheissä. 

Kuvassa vasemmalta oikealla Vili, Voima, Maxence,
Maxime, Enzo, Alex ja keskellä Noumaké Sissoko. 

Suoritimme myös pienimuotoisen haastattelun vieraillemme sekä myös muutamalle lukiomme opiskelijalle. Kysyimme heidän mietteitään Erasmus+ -hankkeesta ja yleisesti myös Suomesta. Haastateltavina olivat Alex Kallinakis Kyprokselta, Sissoko Noumouké Ranskasta, Maria Vuletić Kroatiasta, Matea Vešligaj Kroatiasta sekä Vili Nurmi ja Voima Tuomasjukka lukiostamme. 

         

Mitä olette tehneet Suomessa?

- Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin, Suomeen ja kulttuuriin sekä tietysti hieman myös Suomen koulujärjestelmään. Olemme käyneet Turussa ja saunassa, joka oli meille uusi kokemus. Olemme myös syöneet suomalaisia ruokia ja juoneet suomalaisia juomia, kuten esimerkiksi simaa. 

Mikä on ollut kaikkein mielenkiintoisinta ja miksi?

- Suomen koulujärjestelmä, koska Suomessa kaikki on paljon vapaampaa kuin meillä. Suomessa on mahdollista opiskella laajasti kaikkea yhdessä koulussa. Sitä me emme voi tehdä omissa maissamme. Ruoka on mielenkiintoista, koska se on yllättävän omanlaistaan ja outoa. Toki myös sauna oli erikoinen kokemus, koska täällä se kuuluu arkipäivään ja meille se on vähän kuin tabu. 

Mitä mieltä olette Suomen koulujärjestelmästä?

- Suomen koulujärjestelmä on paljon rennompi kuin meidän. Teknologian käyttö on myös positiivinen yllätys, koska sitä käytetään niin paljon. Toki hämmästyimme, että tietokonetta käytetään lähes kaikissa aineissa. Se oli outoa ja uutta. Suomessa on myös ilmainen kouluruoka, jota ei meidän kouluissamme tarjoilla. Oli mielenkiintoista ja jännittävää mennä ruokalaan syömään. 

Mitä miltä olette yleisesti Suomesta?

- Suomi on erittäin kaunis ja ainutlaatuinen maa. Teidän luontonne on niin vihreää ja kaunista. Paimion Haka oli myös mahtava paikallinen joukkue. Voisimme jopa tulla pelaamaan Suomeen jalkapalloa. Suomi vaikuttaa myös mukavalta paikalta asua. Rakastuimme myös Suomen upeisiin sadepäiviin, sillä meillä niitä on harvoin. 

Oliko teillä mitään odotuksia Suomesta?

- Luulimme, että suomalaiset ovat tylsiä ja todella kylmiä, mutta suomalaiset ovatkin todella iloisia ja ystävällisiä. Luulimme myös, että Suomen sää olisi kylmä ja huono, mutta oikeastaan täällä onkin aika lämmin ja hieno sää. Hieman erilainen, mihin olemme tottuneet. 

          Vililtä ja Voimalta kysyimme eri kysymykset.

Mitä odotuksia teillä oli ryhmää kohtaan?

- Odotimme saavamme uusia tuttavuuksia, kokemuksia ja ystäviä. Odotimme myös uusia tuulia ja uusia ihmisiä vaihtelun vuoksi.

Mitä odotuksia teillä on tulevaa kohtaan?

- Odotamme matkaamme Kroatiaan.

Millaista on viettää aikaa täysin itselle vieraiden ja eri kulttuurista tulevien ihmisten kanssa?

- On toisaalta rankkaa, koska välillämme on kielimuuri. Toisaalta taas on palkitsevaa ja opettavaista viettää viikko tuntemattoman ulkomaalaisen kanssa.

  Kysyimme kaikilta vierailtamme myös, tulisivatko he uudestaan Suomeen, jos saisivat. Vastaus oli: "Tietenkin, koska onhan Suomi upea maa!!"

Teksti: Wilhelmiina

Kuva: Helmi

Saksalaiset vieraat

Lukiossamme oli vierailulla Saksan Odenthalista tulleita opiskelijoita ja heidän opettajiaan. He pääsivät tutustumaan suomalaiseen koulujärjestelmään ja vierailivat erilaisissa paikoissa, kuten Ruissalossa ja Turussa keilaamassa. Matkansa päätteeksi he olivat valmistelleet meille opiskelijoille pienimutoisen konsertin. 

                             Haastattelimme neljää vierailijaa: Louisia, Juliaa, Jennyä ja Timiä.
                             Edessä istuvat Maija ja Roosa.

Kuinka kauan olette harjoitelleet tätä konserttia varten?

- Olemme kaikki harjoitelleet yhteensä noin kuusi kuukautta, ja täällä Suomessa aloimme harjoittelemaan muutama päivä sitten. Normaalisti harjoittelimme pari kertaa viikossa. 

Onko musiikki teille vain harrastus vai voisitteko kuvitella, että se voisi myös olla tulevaisuudessa ammattinne?

- Ainakin nyt tämä on meille kaikille harrastus, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos tästä tulisikin ura. Emme ainakaan nojaudu pelkästään musiikin varaan ja luota siihen, että siitä tulisi ura, mutta jos siitä saisi ammatin tulevaisuudessa olisi se tietenkin erittäin siisti juttu.

Minkälaisia ajatuksia teille on syntynyt suomalaisesta lukiosta verrattuna Saksan lukioon?

- Saksalaisessa lukiossa on paljon vaikeampaa kuin Suomalaisessa, koska Saksassa käymme kaikkia aineita samaan aikaan. Pidämme erityisesti Suomen lukioden jaksojärjestelmästä. Myös Suomessa koulupäivät ovat paljon lyhyempiä kuin Saksassa, mikä on kivempi asia. 

Mikä on ollut paras kokemus täällä Suomessa?  Miksi?

- (Louis) Minun mielestä ehdottomasti paras kokemus oli Turku. Kävimme siellä myös Hesburgerissa, ja ruoka oli todella hyvää. Yleisesti kaikki kokemukset täällä ovat olleet huippuja!

Mikä oli lempiaineenne, kun kiertelitte oppitunneilla?

- Ehdottomasti ruotsin kieli, koska se kuulosti hauskalta. Huomasimme myös sen, että koska jokaisen on pakko opiskella ruotsin kieltä, osa opiskelijoista ei seurannut opetusta. Myös biologia oli hyvin mielenkiintoista. 

Millaisia ajatuksia teillä on Suomesta?

- Pidämme Suomesta, koska täällä on paljon maaseutua eikä pelkästään vain isoja kaupunkeja ja luonto täällä on upeaa. Myös ihmiset ovat ihanan ystävällisiä. 

Tulisitteko uudestaan?

- Ehdottomasti tulisimme!

Roosa, Maija ja Helmi

YLIOPISTOPÄIVÄ

Paimion lukion 2. vuoden opiskelijat kävivät perjantaina 8.3.2019 tutustumassa Turun yliopistoon "Kakkosten päivänä". Opiskelijat saivat suunnitella päivänsä ja valita itseä kiinnostavat luennot. Opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua esimerkiksi kauppatieteeseen, oikeustieteeseen ja lääketieteeseen. Yliopistopäivään osallistui myös muita lukioita. Päivä oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Osa saattoi jopa löytää tulevaisuuden alan, jota lähtee lukion jälkeen opiskelemaan!

Kävimme yliopistolla kuuntelemassa esittelyä kasvatustieteistä ja haastattelimme kahta alan opiskelijaa, joista Iida Vesanto opiskelee ensimmäistä vuotta ja Diana Marculescu toista vuotta yliopistossa.

Millaista on yliopistossa opiskelu? Onko se rankkaa?

Diana aloittaa kertomalla: -Minusta tuntuu, että opiskelun rankkuus on aika lailla mielipidekysymys. Opiskelutekniikat korostuvat todella paljon eli juuri se, osaako erottaa epäolennaisesta olennaisen, mutta siihen oppii, kun tulee yliopistoon, vaikkei vielä entuudesta osaisikaan. Ei siis mitään hätää.

Ainakin kasvatustieteiden alalla opiskelu on todella monipuolista, koska meillä on sekä ihan normaaleja kirjatenttejä että tietokoneella tehtäviä sähköisiä töitä. On myös kotoa käsin tehtäviä tenttejä, ja myös luentoja voi seurata kotoa. Rankkuus riippuu ihan itsestä, kuinka paljon opintoja ottaa, koska täällä on niin vapaat kädet.

Iida täydentää: -Opiskelutavat riippuvat myös todella paljon tiedekunnasta. Esimerkiksi tietojenkäsittelypuolella on paljon läsnäolopakkoa

Miten yliopisto eroaa lukiosta?

Iida aloittaa: -Yliopisto eroaa lukiosta aika paljon, koska lukiossa on esimerkiksi paljon valinnanvapautta, mutta se ei ole mitään verrattuna yliopistoon. Lukiossa on kurssitarjottimet, mutta yliopistossa pitää itse etsiä kaikki, mikä riippuu myös tutkinto-ohjelmasta. Paljon tulee lisää vastuuta.

Diana lisää: -Mutta esimerkiksi meillä ensimmäisenä vuotena, heti opintojen alussa, saatiin semmoinen ohjeellinen etenemissuunnitelma, jossa on kaikki pakolliset kurssit jaettuna viidelle vuodelle, joka on siis se ideaali suoritusaika. Tätä ei tarvitse noudattaa, enkä itsekään ole sitä noudattanut, mutta se on olemassa ja se auttaa.

Mikä on parasta yliopistossa?

Diana vastaa: -Opiskelijaelämä! Itsenäistyminen on ihanaa, kun saa asua yksin ja päättää omista asioistaan. Meitä on niin moneen lähtöön, että jotkut eivät käy esimerkiksi koskaan opiskelijabileissä eivätkä hanki haalareita ja jotkut käyvät vähän liiankin usein.

Iida täydentää: -No, minulla on vähän kaksi näkökulmaa tuohon vapaus ja vastuu -asiaan, kun olen vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Vapaus on myös vähän kuormittavaa, mutta on kiva, että saa itse rakentaa omat opinnot. Myös hallitustoiminta on kivaa. Opiskelijaedut on paras asia.

Mikä taas ei ole niin kivaa yliopistossa?

Diana aloittaa: -Läsnäolopakko! Minä olen niin sitä vastaan, mutta me olemme Iidan kanssa ihan erilasia tässä asiassa. Iida on sitä mieltä, että ryhmässä työskentely on ihanaa, ja minä olen sitä mieltä, että haluan vain istua kotona ja syödä ja lukea kirjoja.

Iida jatkaa: -Välillä on vähän sekavaa, ja yliopisto on vähän niin kuin viidakko. Helsingin yliopiston jossain oppaassa on verrattu yliopistoa pallomereen, että kun näitä kaikkia erilaisia valintoja on niin paljon ja pitäisi löytää juuri se oikea pallo jostain. Aina ei tiedä, mistä etsisi tärkeää informaatiota.

Mikä juttu noissa haalareissa on? Miksi ne hankitaan?

Diana kertoo: -Haalarit on jokin perinne, enkä oikein tiedä, mistä se tulee. Turun yliopistossa kaikilla muilla aloilla, paitsi historiassa, on haalarit. Historian alalla on viitta. Yliopisto ei ole siis ainut, jolla on haalarit, vaan kaikilla Turun korkeakouluilla on. Haalarit on vähän niin kuin identiteettijuttu, ja ne tuovat ryhmään kuuluvuuden tunnetta. Niillä mennään erilaisiin tapahtumiin, joita on esimerkiksi pikkulaskiainen. Haalarimerkkejä saa esimerkiksi kaikista bileistä, joissa käy. Näissä on myös mainosmerkkejä. On myös sellainen sääntö, että haalareita ei saa pestä, ellei pese hyppäämällä Aurajokeen.

Iida täydentää: -Haalareissa on myös jotakin oman alan merkkejä ja erilaisia meemejä. Merkkien ompelu on hauska harrastus.

Maija Anttila ja Roosa Ruusunen

Outi Mulari -haastattelu

                                                          Ope Tutuksi

                                                        

                                                       Outi Mulari

Outi Mulari on Paimion lukion vararehtori ja matematiikan sekä kemian opettaja. Koulutukseltaan hän on biokemisti ja matematiikan sekä kemian aineenopettaja. Ennen opettajan uraa hän toimi tutkijana. 

Outi ei osaa sanoa mitään tarkkaa syytä alanvaihtoon, mutta ajatus opettamisesta alkoi syntyä jo tutkijana. "Opettaminen tuntui oikealta alalta jo heti ensimmäisenä työpäivänä, eikä tunne ole muuttunut seitsemän vuoden opettajan uran aikana."

Opettajana olemisessa parasta on Outin mukaan työn monipuolisuus ja itsenäisyys. Paimion lukio on hänestä mukava työpaikka. Parasta siinä on sopiva koko ja hyvät puitteet työskentelylle. Lukion opiskelijat ja opettajat ovat myös mukavia.

Hänellä, kuten kaikilla meillä, on harrastuksia ja koulun ulkopuolinen elämä. Vapaa-aikanaan Outi harrastaa taitoluistelua. Lisäksi harrastuksiin kuuluvat lukeminen ja leipominen.

Wilhelmiina Suominen
Essi Vavuli

opkh haastattelu

PAIMION LUKION OPPILASKUNNAN HALLITUS





Tässä osa opkh:n jäsenistä. Kuvassa hymyilevät Elmeri Suomi, Igor Kallio, Akseli Taskinen, Konsta Gröndahl, Iiro Valtonen, Eetu Valtonen, Kuura Laine sekä Veikko Paavilainen. 

Paimion lukion oppilaskunnanhallitus eli opkh vaikuttaa lukion asioihin, tapahtumiin ja teemapäiviin. Hallitus saa esittää mielipiteensä tai päättää kaikesta, mikä koskee opiskelijoita. Se tekee tiivistä yhteistyötä opiskelijahuollon sekä vanhempainyhdistyksen kanssa.

Hallitus koostuu kymmenestä opiskelijasta, joista viisi valittiin syksyllä 2018. Haastattelussa monet jäsenistä kertoivat hallituksessa olon olevan mielekästä ja hauskaa tekemistä. Esimerkiksi Iiro Valtonen kertoi, että toiminta opkh:ssa on ollut mielenkiintoista ja monipuolista. Myös syksyllä valituista jäsenistä Konsta Gröndahl kertoo opkh:n toiminnan olevan kivaa ja ehdottomasti hänen juttunsa. Muun muassa Lenni Valtatie ja Viivi Pajuluoma ovat olleet ennen samankaltaisessa toiminnassa mukana. Tämä oli osasyy opkh:sta kiinnostumiseen. .

Puheenjohtajana toimii Elmeri Suomi. Elmeri valittiin puheenjohtajaksi syksyllä 2018, ja hän on pitänyt asemastaan. Hän painottaa sitä, kuinka opkh:n jäsenet ovat tasa-arvoisia, mutta puheenjohtaja pitää järjestystä yllä. Hän itse pitää ryhmänjohtamisesta, mikä on tullut selväksi myös monissa muissa koulun tapahtumissa. Elmeri toteaakin, että jos ei pidä ryhmän johtamisesta, niin hän ei ensimmäiseksi suosittele puheenjohtajan paikkaa. 

Jokainen haastateltava on kiinnostunut opkh:sta vaikuttamisen toivossa. Toive on käynyt toteen ja muun muassa Akseli Taskinen kuvailee saavansa vaikuttaa teemaviikkoihin, opiskelun kehittämiseen liittyviin asioihin sekä opiskelijoiden hyvinvointiin. Myös Viivi Pajuluoma kertoo, kuinka hienoa on vaikuttaa koulun uudistuksiin ja suunnitella kaikkia hauskoja juttuja. Opkh edistää opiskelijoiden hyvinvointia mm. investoimalla rahaa eri virikkeisiin. Esimerkiksi lokakuun lopussa opkh osti uuden pingisverkon, ihan vaan opiskelijoiden mieliksi!

Lähes kaikki jäsenistä sanovat parasta opkh:ssa olevan vaikuttaminen ja vastuu, jolloin aikaiset aamuherätykset jäävät vain pieneksi miinukseksi. Kurssimerkinnän saaminen on myös monen (abin) mielessä :) Parasta opkh:ssa on ollut Lenni Valtatien mielestä oman näkökulman esille tuominen ja esimerkiksi vanhempainyhdistyksen kokousten suunnittelu. Igor Kallion mielestä ehdottomasti paras juttu oli Pailukasteen suunnittelu ja toteutus.

Opkh:ssa jo kauemmin toimineet jäsenet kehottavat kaikkia halukkaita hakemaan hallitukseen. Esimerkiksi Kuura Laine sanoo: “Ota se mahdollisuus vastaan, saat kurssin, tää näyttää hyvältä cv:ssä, do it.” Myös puheenjohtaja Elmeri Suomi kehottaa jokaista vähänkään kiinnostunutta kokeilemaan toimintaa!

Uudet syksyllä 2018 valitut jäsenet kertoivat, mitä asioita erityisesti haluavat ajaa hallituksessa. Konsta Gröndahl on erityisen kiinnostunut pitämään kuusjaksojärjestelmästä kiinni. Veikko Paavilainen kertoo haluavansa edistää opiskelijoiden viihtyvyyttä, esimerkiksi välipala-automaatilla. Viivi Pajuluoma haluaisi saada aikaan jonkinlaisen uuden tapahtuman, josta voisi tulla mahdollisesti perinne. Eetu Valtosen mielestä Pailussa on kuitenkin kaikki asiat jo ok.


Pailun asiat ovat oikein hyvällä mallilla, ja tästä on kiittäminen loistavasti työskentelevää opkh:ta. Jos kiinnostuit toiminnasta ja vaikuttamisesta, kannattaa hakea syksyllä hallitukseen.


Kiitos haastattelusta!

Kirjoittanut: Susanna Kirves, OR 6

Valtteri Vanhala haastattelu

                                                          Ope tutuksi

                                                 Valtteri Viljami Vanhala

                     
Minkälainen perhe sinulla on? 
Olen naimisissa, ja minulla on kolme lasta. Vanhin on viisivuotias Konsta, keskimmäinen on neljävuotias Taisto, ja nuorin on puolitoistavuotias Auri.

Miksi tulit juuri Paimion lukioon opettajaksi? 
Paimion lukiossa oli hyvä paikka vapaana, kun Juhki siirtyi. Olin aikaisemmin töissä Paimion yläkoulussa, joten oli kiva päästä kokeilemaan opettamista lukiossa.

Miksi opetat juuri fysiikkaa?
Fysiikka on kiinnostanut minua jo pitkään. Lukion jälkeen opiskelin konetekniikkaa, ja sen jälkeen minun piti alkaa opettaa liikuntaa. Olen opettanut sijaisena liikuntaa ja fysiikkaa, mutta fysiikka tuntui paremmalta. Yläkoulussa ajattelin, etten enää ikinä lue fysiikkaa, mutta lukiossa kiinnostuin uudelleen ensimmäisen kurssin aikana ja luin loputkin kurssit.

Mikä on parasta työssäsi? 
Parasta on se, kun pääsee olemaan nuorten kanssa tekemisissä. Se onkin yksi syy, miksi vaihdoin konetekniikasta opettajaksi.

Mikä on parasta Paimion lukiossa työpaikkana? 
Opiskelijoiden yhteishenki on parasta. Kaikki tuntevat toisensa. On kiva huomata, miten myös eri-ikäiset opiskelijat ystävystyvät toistensa kanssa. Isommassa laitoksessa opiskelijat ja opettajat voisivat etääntyä enemmän. Paimion lukiossa on myös mukavia kollegoja.

Mikä on mieleenpainuvin hetki urasi aikana? 
Mieleenpainuvin hetki urallani on varmaan se, kun opetin vielä yläasteella, eräs oppilas, jonka kanssa ei ollut mennyt hyvin, tuli lukuvuoden lopussa kiittämään siitä, että olen opettanut häntä.

Miten tsemppaisit opiskelijaa, joka on menettänyt motivaation ja pudonnut kärryiltä, esimerkiksi fysiikassa tai miksei jossain muussakin aineessa? 
Ei kannata ajatella, että on jotenkin kykenemätön oppimaan. Jos tekee vähänkin kerrallaan töitä ja etenee pikkuhiljaa, se auttaa ymmärtämään asiat ja pääsemään takaisin kärryille. Ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä, vaan tekee asiat niin hyvin kuin itse kokee pystyvänsä.

Missä maassa haluaisit asua, jos et saisi asua Suomessa, ja miksi? 
Varmaankin Uudessa-Seelannissa, koska se on kiehtova maa ja siellä on todella kaunis luonto. Se on hyvin erilainen maa kuin Suomi.

Minkä taikavoiman haluaisit ja miksi?
Rajattoman kyvyn motivoida ketä tahansa mihin tahansa. Se olisi monessa asiassa todella hyödyllinen kyky, myös esimerkiksi vanhemmuudessa!

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta
lukiolainen     Itsenäistyvä nuori aikuinen
väri                 Kaunis
uudenvuodenlupaus Motivaatio
loma                Kesä
avaruus           Kiehtovaa
ilmastonmuutos Huolestuttavaa
talvi                  Kylmä
päiväunet?       Lepo

Vielä lopuksi Valtteri toivottaa kaikille opiskelijoille tsemppiä ja jaksamista kevään koitoksiin!

Rehtori tutuksi

Olli-Pekka Lehtonen

Mikä on hulluin nuoruuden muistosi?

- Vartuin Tammelassa, josta on Forssaan 10 kilometriä. Nuorison kokoontumispaikkana oli silloin Forssan tori, joten tammelalaisten nuorten oli vaikea päästä sinne. Sen aikainen nuorisopappi Malin Manne kuskasi nuoria vanhalla vihreällä Mersulla. Usein meitä nuoria oli autossa niin monta, että välillä tuli matkustettua takakontissa.

Mersu vs. Bemari?

- Mersu, koska bemarimiehet ovat niin huonossa huudossa ja Mersuja valmistetaan Suomessa.

Android vs. Iphone?

- Android, koska se on avoimen lähdekoodin järjestelmä, joten se kehittyy koko ajan toisin kuin nämä kaikki "i"-asiat. Lisäksi ne ovat ylihintaisia. Mutta kyllä minulla on yksi iPad kotona.

Lempi jääkiekkoilijasi ja miksi?

- Leo Komarov, koska hän on sellainen työntekijä ja duunari, jonka jokainen haluaisi joukkueeseensa mutta jota vastaan kukaan ei haluaisi pelata.

Mitä tekisit, jos voittaisit miljoona euroa?

- Ottaisin virkavapaata ja lähtisin maailmanympärysmatkalle. 

Mikä on parasta työssäsi?

- Nuorten kanssa oleminen.

Mikä on haastavinta työssäsi?

- Lukion rehtorina haastavinta on lukion markkinointi sekä lukion houkuttelevuuden lisääminen ja näkyviin saanti.

Roosa Ruusunen ja Maija Anttila

Ope tutuksi: 

Arto Vastamäki

Kerro miksi pyöräilet kouluu?

Se on minulle henkinen juttu. Kun pyöräilen, saan olla vähän niin kuin omassa kuplassani ja ajatella erilaisia asioita. Vaikka minulla olisi mahdollisuus mennä vaimon autokyydillä, haluan ylittää mukavuusrajani ajamalla pyörällä kelissä kuin kelissä, eli minua eivät säät lannista. Pyöräillessäni kuuntelen yleensä radiota tai podcasteja. 

Millainen olisi viimeinen päiväsi Paimion-lukiossa?

Luultavimmin murehtisin enimmäkseen siitä, löydänkö kaikki omat tavarani koulun omistuksessa olevien tavaroiden joukosta. Pyytäisin ehkäpä lisäaikaa näiden tavaroiden löytämiseen.

Millainen on unelmatyöpäiväsi?

Niitä on ollut monia. Ne ovat muuten tavallisia päiviä, mutta niissä on jotakin, mikä saa niskakarvat pystyyn. Yleensä se on jokin oppilaan yllätyksellisen huikea taiteellinen suoritus, jonka tekemisen tajuan mahdollistaneeni. Unelmatyöpäiviä sattuu kohdalleni vähän väliä, eli ne eivät ole minulle harvinaisuus.

                                                                                                           Erik Määttänen ja Kalle Knuutila