Ope tutuksi: Juhani Lundman 

Miksi halusit opettajaksi?

Olen pienestä pitäen haaveillut siitä. Pidin kaikista aineista ja osasin kaikkea vähän, mutten hyvin. Yliopistossa TUTOR-toiminta innosti opettajalinjalle hakemiseen. Inhosin englantia, mutta silti päädyin opiskelemaan sitä. Englannin opiskelu yliopistossa oli erilaista. Yliopistossa opiskeluun tuli lisäksi kaikkea itseäni kiinnostavaa, kuten kulttuuria ja kielen historiaa. "Palaset loksahtivat vahingossa paikoilleen."

Oliko sinulla pienenä jotain muita unelma-ammatteja kuin opettajan ammatti?

Halusin urheilutoimittajaksi, sillä näkemykseni esimerkiksi jalkapallo-otteluiden analysoinneista erosivat huomattavasti sen aikaisten toimittajien näkemyksistä. 

Mitä teet vapaa-aikanasi? 

Koitan olla poikani Iivarin kanssa mahdollisimman paljon. Käytän esimerkiksi hyppytunnit hyödykseni ja käyn salilla silloin, että illat jäävät vapaaksi. "Pakko myötää, että mieluummin rakennan Duploja Iivarin kanssa kotona, kuin suunnittelen englannin abi-kurssia koululla."

Mitä ainetta opettaisit, jos et saisi opettaa englantia?

Minua kiinnostaa kaikki etiikkaan liittyvä eli ehkä filosofia tai psykologia. Myös mediatutkimus tai yhteiskuntaoppi voisi olla kiinnostavaa.

Lempiruoka?

Vietnamilainen, esimerkiksi Massaman curry. 

Lempielokuva?

Arrival

Valitse mieluisin:

Seisot luokan keskellä ja kysyt "anyone?", kun kaikki tuijottaa läppäreitään ja puhelimiaan eivätkä kuuntele.

Vietät viikon keskenään kiukuttelevan lapsen kanssa, aivan lirissä, koska hyvänä puolisona päästit kumppanisi rentoutumaan arjen kiireistä kavereidensa kanssa kylpylään.

Lähdet or 5 kanssa Prahaan viideksi päiväksi ilman perhettäsi, vaikka tunnetusti or 5 on hyvin haasteellinen nuorisolauma.

Mieluiten olisin lapsen kanssa. Tietysti valittaisin vaimolle ennen matkaa ja toivottaisin sarkastisesti: "Nauti lomasta."

Kerttu Katava ja Lotta Marttila

Vierailu Turun Sanomien toimituksessa 10.10.2018

Vierailu Turun Sanomiin

Tänä vuonna pääsimme Lehtityön kurssilaisten kanssa heti kurssin alettua tutustumaan Turun Sanomiin. Vierailumme oli keskiviikkona 10.10. Meidän oppaanamme toimi Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto. 

Vierailumme alkoi painopajasta. Lehtien painamisesta Monto kertoikin mielenkiintoista tietoa."Päivällä ei yleensä juuri paineta, mutta illalla sitten tai siinä vähän ennen puoltayötä painokoneet käynnistyvät ja Turun Sanomat painetaan." Monto kertoi myös hyödyllistä tietoa siitä, kuinka toimittajien on pohdittava uutisen tullessa, säästetäänkö se aamun lehteen vai julkaistaanko se heti Turun Sanomien nettisivuilla. Jos uutinen päätetään julkaista heti nettiin, on silloin mahdollisuus lisätä enemmän uutiseen liittyviä kuvia. Paperiseen lehteen saa mahtumaan vain rajallisen määrän kuvia.

Kuvassa Riitta Monto esittelee pienoismallikuvaa

Turun Sanomien tiloista.

Tämän hetken toimittajan työtä voisi jopa verrata lukion ylioppilaskirjoituksiin. Ylioppilaskirjoituksissa on esseissä aina jokin tietty merkkimäärä, jota ei saa ylittää. Tämä sama sääntö pätee myös toimittajilla, sillä heidän kirjoittamilleen uutisille on myös määrätty tarkat merkkimäärät, joita ei saa ylittää. Se voi olla esimerkiksi 1500 merkkiä tai 3200 merkkiä. Nykyään toimittajien on myös kirjoitettava uutiset usein tarinan muotoon, sillä silloin ne kiinnostavat lukijoita enemmän. Toimittajat kirjoittavat uutisen nykyään niin, että se kuvaa yhden ihmisen tarinaa tai kokemusta. Tällöin uutisesta saadaan mielenkiintoisempi, koska lukijoita kiinnostaa yleisesti yhden ihmisen tarina enemmän kuin pelkkä yleistieto, vaikka käsitellään koko yhteiskuntaa koskevaa aihetta.

Kuvassa on televisio, josta toimittajat näkevät

reaaliajassa, kuinka moni lukija on parhaillaan

netissä lukemassa Turun Sanomia.

Toimittajilla on käytössään eräänlaiset seurantalaitteet, joista he näkevät, mitkä hälytykset palokunta saa. Tämän avulla toimittajat pystyvät reagoimaan heti, jolloinka tieto esimerkiksi jostain kolarista voi olla netissä jo heti kolarin satuttua. Toimittajat näkevät myös joitakin poliisien saamia hälytyksiä, mutta eivät missään nimessä kaikkia. 

Toimituksessa tilat ovat avoimia.

"Paras päivä on semmonen että aamun pääuutissivu näyttää ihan erilaiselta, kuin on edellisaamuna suunniteltu, koska se tarkottaa yleensä hyvää uutispäivää."

- Riitta Monto

Teksti: Wilhelmiina Suominen

Kuvat: Essi Vavuli

PaiLu-kaste 2018

PaiLu-kaste

Jokavuotinen PaiLu-kaste pidettiin jälleen tänä vuonna. Kasteessa uudet ykköset toivotetaan tervetulleiksi lukioon kakkosten puolesta. PaiLu-kaste oli tänä vuonna 7.9., ja viime vuoden tyyliin samaan aikaan oli abien tj100-juhla.

Tapahtuma alkoi ykkösten langetessa kakkosten asettamaan ansaan. He luulivat tulevansa ruokalaan kuuntelemaan esitelmää norpista, mutta totuus valkeni hetken kuluttua, kun kakkoset alkoivat jakelemaan jätesäkkejä ja sukkahousuja vaatteiden suojaksi ja kasvojen maalailu alkoi. Siitä seurasikin juoksu jauhomyrskyn ja vesisuihkeiden läpi koulun pihalle.

Abit opettivat ykkösiä Paimion lukion tavoille.

Kaikilla oli hyvä fiilis, ja jos ei halunnut osallistua, niin tietenkään ketään ei pakotettu. Moni nauroi ja oli iloisella mielellä liikkeellä.

Haastattelimme muutamia ykkösiä tapahtuman aikana.

Joonas Kuopilan mielestä tapahtuma on hauska ja fiilis on hyvä, toisaalta hänen mielestään kasteessa olisi voitu mennä pidemmällekkin. Kysyimme myös, miten tulevat kakkoset järjestävät tapahtuman ensi vuonna, niin Joonaksen vastaus oli varma:" Pahempatehtäviä kuin meille tehtiin."

Toinen haastateltavamme oli Suomeen juuri muuttanut Ats Kell. Myös Atsin mielestä tapahtuma oli kiva. Kysyimme Atsilta, onko Virossa, hänen kotimaassaan, samanlaisia "rituaaleja" lukiossa, ja ainakaan hänen tietääkseen tällaista ei ole siellä. Atsin on Joonaksen kanssa samaa mieltä ensi vuoden rajummasta kasteesta.

Tekstit Erik Määttänen
Kuvat Kalle Knuutila

Paimion lukion lehtityön kurssilaiset lukuvuonna 2018 - 2019

Ylhäältä vasemmalta: Erik Määttänen, Kalle Knuutila, Annika Jalo, Roosa Ruusunen, Maija Anttila, Kerttu Katava, Susanna kirves; alhaalta vasemmalta: Essi Vavuli, Helmi Tanninen, opettaja Jaana Reinikka-Ivanoff, Wilmelmiina Suominen, Elina Siipola, Sanni Lähde

                                                                          

Vanhojen tanssit 2018

Vanhojentanssit ovat opiskelijoille iso juttu. Ne ovat joillekin jopa yksi syistä tulla lukioon. Ne ovat mahdollisuus prinsessapäivään, juhlatunnelmaan sekä ryhmähenkeen.

Ennen tansseja opiskelijat harjoittelevat useasti ja paljon. Hieno lopputulos vaatii treeniä. Harjoittelu on raskasta ja se vie aikaa. Silti kenenkään ei tanssien jälkeen kuule valittavan. Tanssiaiskokemus on sen arvoista.

Vanhojentanssit luovat ryhmätunnelmaa. Koulussa ei opiskelijoille jää paljon aikaa seurustelulle, mutta tanssitreeneissä pidetään hauskaa harjoitusten lomassa. Kaikki ovat samalla viivalla ja kaikki toimivat yhdessä. Jos yksi pari ei osaa, se näkyy. Kaikkien täytyy olla mukana, auttaa ja kannustaa toisiaan. Muihin tutustuu paremmin ja puhuu ihmisille, joille ei välttämättä ole ennen ollut mitään sanottavaa. Ryhmähenki vahvistuu valtavasti.

Vanhojentanssit ovat hieno ja vaikuttava esitys. Ne ovat juhlavat, mutta myös hauskat. Tanssit ovat erilaisia, ja osa niistä vaihtuu lähes joka vuosi. Katsojille jää hyvä mieli, ja tanssijat ovat onnellisia väsymyksestään huolimatta. Kokemus on arvokas.

Yksi opiskelijoille itselleen tärkeä osa vanhojentansseja on oma tanssi. Se on opiskelijoiden itse suunnittelema ja usein se, mitä nuoret katsojat odottavat. Oma tanssi jää kaikista tansseista melkeinpä parhaiten katsojien mieleen. Siihen kuuluu lähes poikkeuksetta nuorten omaan aikakauteen kuuluvia tansseja ja kappaleita. Siinä opiskelijat saavat toteuttaa itseään ja pitää hauskaa keskenään tuttujen kappaleiden tahtiin.

Tanssijoille itselleen tilanne on uusi ja jännittävä. Kovinkaan moni ei ole aikaisemmin tanssinut yleisön edessä, puhumattakaan perinteisten ja arvokkaiden tanssien tanssimisesta. Useille myös hienoissa vaatteissa tanssiminen on uusi kokemus. Siksi alussa esiintyminen saattaa jännittää paljonkin, mutta se usein hellittää esityksen edetessä.

Vanhojen tanssit ovat toden totta hieno kokemus ja perinne, johon kuuluu eleganssia ja hulluttelua, käärittynä hienoihin julhavaatteisiin. Se, jos mikä kruunaa toisen vuoden opiskelijat koulun vanhimmiksi.